Kana muni munanen, muna älä ole nahkainen.

Noniin, siitä onkin jo kamalan kauan aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Siinä kävi niin että kun olin saanut blogin nettiin ja toimintaan niin tajusin että saatan joutua jonkin moisiin ongelmiin jos vuokran antajani ei tykkää hyvää että koiran lisäksi kämpille on ilmestynyt kanakin. Enhän mä sitä ulos vielä voinu viedä kun oli talvi tulossa.

Nyt kuitenkin kevät kolkuttelee ovella ja kanalla kaikki hyvin vaikken olekkaan mitään kirjoitellut. Huomasin sitäpaitsi että vuokranantajallammekin on lintu lemmikkänä Nykissä jossa hän tällä hetkellä asustelee, joten tuskinpa yksi pikkuruinen kana sen ihmeellisempi on.

Serama kanoista ei ole hirveän paljon hoito ohjeita englanniksi. Hollanniksi varmasti olisi enempikin mutten ole vieläkään kykene ymärtämään sitä mongerrusta joten se siitä.

Uusimpiin uutisiin. Hilda- kana on erittäin sosiaalinen ja utelias olento. Sen puuhia on mielettömän hauska tutkia ja ihastella. Kanoilla on älyttömän hyvä näkö. Nokkiminen ja sukiminen näyttää todella taidokkaalta suoritukselta. Salaman nopeita tarkkoja pään nytkähdyksiä. Tipu on nyt koulutettu, tai kouluttautunut meidän läsnä oloon ja sylissä istumiseen, joka onkin aivan loistava tapa tutkailla kanan puuhasteluja. Harvemmin pääsee osaksi linnun elämää näin läheltä. Unelmoin jo useammasta kanasta, kukosta ja munista.

MUNA! Meille syntyi ihka aito ensimmäinen uutukainen muna muutama päivä sitten. Hetken ähisten, puhisten ja kotkottaen, muna pullahtikin jo ulos, niin pienoinen ja suloinen muna. Traagista kylläkin oli se että muna oli aika pehmoinen ja Hilda-kana ihmetyksissään nokkaisi munaa. Tutkimuksella oli katkera loppu kun muna puhkesi ja levisi matolle. Ajattelin että ehkä sen on ihan hyvä syödä munansa niin saa energiat takaisin, kun se kerran on jo rikkikin. VIRHE! Luin jälkikäteen netistä että jos kana pääsee muniensa makuun niin sitä tapaa on todella vaikea saada pois.

Kana ja koira tulevat hyvin toimeen keskenään. Alkuvaiheessa oli tietysti hieman epäselvää että mitä kukin tekee tai saa tehdä. On vaikea ymmärtää toista kun rumiin kieli on ihan erilainen. Ja toisin kuin ulkona, niin tätä kyseistä lintua varsinkaan ei saanut jahdata. Välillä se pääsi unohtumaan Nopsalta, mutta nyt jo hyvin tulevat toimeen ja ymmärtävät toisiaan paremmin. Kanalle on vielä epäselvää tosin kuka on se joka syö ensin, tai kuka voi syödä kenet. Hildan mielestä se joka on nopein saa palkinnon, ja aina nälkäisenä se välillä tunkeekin vähän liian lähelle Nopsan herkkuja.

Kokonsa puolesta Hilda on aivan täydellinen kaupunki kana. Kaverina aivan ihana, enkä usko että edes ihan niin hölmö kuin mitä luulisi.

Tänään kävin myös avonturiassa. Jäätävän kokoinen lemmikki kauppa/eläin tarha. Haettiin vähän matoja piilotettavaksi multaan niin että kuopiminen olisi  hauskempaa ja jännittävää. Myöskin sen takia että nut kun muninta on vihdoin alkanut (noin vuoden iässä) niin pitää saada proteiinit ja vitamiinit kohdilleen. Madot olivat niin maukkaita että Hilda vaati meikein kaikki kerralla. Vimmattua kuopimista oli niin huvittavaa katsella että pilottelin matoja toisen jälkeen multaan kanan nopeasti löydettyä ja hotkaistua ne.